Sähköosmoosi, salaojitus tieteellisellä pohjalla
Electro Drain ratkaisee kosteusongelmia yhdistämällä kemian ja fysiikan (elektroosmoosi) vakiintuneet löydökset moderniin IT-pohjaiseen ohjaustekniikkaan. Sähköpulssien avulla estetään veden kulkeutuminen kapillaareissa. Betonissa, kivessä tai tiilessä. Elektrodit asennetaan kellarimuuriin ja ne muodostavat positiivisen navan (anodin). Maapiikit on asennettu ympäröivään maahan ja ne muodostavat negatiivisen navan (katodin).
Märkä seinä sisältää sekä vesi- että suolamolekyylejä, mikä tekee vedestä sähkövirtaa johtavaa. Lähettämällä tasavirtapulsseja huokoisen materiaalin läpi vesimolekyylit sitovat positiivisia ioneja. Koska positiiviset ionit vedetään negatiiviseen napaan (katodiin), joka on sijoitettu rakennuksen ulkopuolelle, seinän positiivisen navan (anodin) ympärillä tapahtuu kuivumista. Aivan kuten sähkömagnetismissa, plus houkuttelee miinusta.
Luonnontieteellinen ilmiö
Tämän ilmiön löydöt 1800-luvun alussa löysi saksalainen tiedemies Ferdinand Friedrich von Reuss. Kokeissa hän osoitti, kuinka vesi voidaan saada virtaamaan huokoisen materiaalin (kuten saven tai betonin) onteloiden läpi sähkökenttää käyttämällä. Mitä pienemmät tiehyet, sitä suurempi virtaus.
Aluksi sähköosmoosia käytettiin pääasiassa kemiallisiin erotuksiin, ja vasta 1900-luvun puolivälissä sitä alettiin soveltaa rakenteiden kuivaamiseen. Se on kuitenkin 1980-luvun alusta lähtien yleisesti käytetty tekniikka tien rantojen, siltojen perustusten ja herkkien rakennusten kuivalaskemiseen, joissa perinteinen salaojitus ei eri syistä sovellu, tunnetuin esimerkki on Pisan kalteva torni. 1990-luvun alussa järjestelmää alettiin mukauttaa pienempiin rakenteisiin, mikä on johtanut nykypäivän tehokkaaseen tekniikkaan.